Auringon säteiden viimeinen kosketus maahan sävähdyttää,
kun taivaan tumma esiriippu laskeutuu elämän ylle ja rauhoittaa.
Otan ilolla vastaan sen viileän tuulahduksen,
sillä kiire nylkee ihmisen sielulta värit
pirstaloi ihmisen osiin kylmän harmaisiin.
Hengitän raikasta ilmaa,
kuuntelen taivasta joka on täydellisen hiljaa.
Kuulen kuinka puun lehdet soivat tuulessa
meri laulaa aivan jalkojeni juuressa.
Elämää rakastava, janoava sydämeni lyö vahvana kaiken tämän tahdissa
ja silloin tunnen kuinka kylmät, harmaat sävyt katoavat.
Sieluni saa värinsä takaisin, värähdän.
copyright; Ronja Tyren
Runo/ Kaupungin kattojen yllä
Kaupungin kattojen ylle
minä rakensin majani.
Siellä ovat utuiset unelmani,
lujaa lentävät haaveeni
ja iloinen innostukseni.
Kaupungin kattojen yllä, nimittäin,
saa levittää siipensä ja huutaa,
saa levittää siipensä ja nauraa.
Täällä ylhäällä,
tähtien tuikkeessa ja
kuun paimentaessa lastaan
syntyy suurimmat sanat sekä
kauneimmat kuvat.
Mikä parasta
kaupungin kattojen yllä
voi melkein tähdelle nukahtaa.
copyright; Ronja Tyren
Runo/ Kaksi on varmaa
Ihaninta maailmassa on
olla sinut oman hiljaisuutensa kanssa.
Ettei tarvitse puhua, eivätkä ajatukset
ole enää raskaita.
Olen kevyt.
Ei, se ei ole kuolemaa edeltävä hetki.
Se on hetki jolloin ymmärsin,
ettei minun tarvitse välittää niistä,
jotka haluaisivat minun kantavan heidän
elämänsä rumuutta.
He sylkevät rumuuttaan kaikkien naamalle
sillä haluavat ilmoittaa kaikille
tajuavansa elämästä kaiken.
Mutta eivät he tajua.
On minullakin haavani,
mutta en minä niitä esittele.
Minä parantelen niitä itse
omassa rauhassani,
ystäväni sylissä,
tai musiikin soidessa.
Sillä kaksi on varmaa:
elämä hajottaa ja elämä parantaa.
Runo/ Leijona
Suljin silmäni
ja odotin.
Ilman säkenöivää,
kipinöivää ajatusta
olin luovuutta vailla.
Levoton. Sen tunsin.
Lopulta sain
ajatusmatkani lapsuuteen,
näin järven
tunsin tuulen.
Intiaani ja lappalainen nauroivat,
susi jolkotti vaaralla
naaraansa kanssa.
5-vuotias minä
istuin pihamaalla
ja piirsin kepillä hiekkaan
astrologisia symboleita,
tietämättä mitä tein.
Äiti säikähti.
Aurinko tuli ja halasi.
Lämmitti niskaani.
Tuuli käänsi päätäni
ja näin varjon auton ikkunassa.
Hymyilevän leijonan varjo
katsoi minuun sanoen:
"Muista kuunnella Isääsi."